"Olen rakentanut koko aikuiselämäni identiteettini äitiydestä. Kaikki merkittävät ansioni liittyvät äitiyteen." (Hanna Brotherus kirjassaan Henkeni edestä)
Olen tavoitellut jo hyvin pienenä Aina sitä, mikä on ollut muiden mielestä tavoittelemisen arvoista. Lapsi ja perhe kuuluivat jokaisen yhteiskuntakelpoisen naisen saada.
Koskaan en miettinyt, olisiko minusta äidiksi. Se olisi ollut sama, kuin miettiä olisiko minulla koskaan ammattia. Tai elämää lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.
Äitiys eli minussa jo syntyessäni. Tytöksi ja naiseksi. Saapuisi yhtä varmasti, kuin aamu yön jälkeen.
Kun ei sitten tullutkaan lasta, niin hautasin kaikki syntymättömät lapseni ja naiseuteni.
Kaikin keinoin yritin luoda jotakin muuta, mikä huomattaisiin edes melkein yhtä tärkeäksi kuin äitiys. Häpesin. Olin maho. Ja salaa kuitenkin, myös itseltäni, helpottunut. Ettei minun tarvitse koskaan pelätä synnytystä. Sitä kipua ja tuskaa, jotka kuuluvat myös jokaisen äidin kokea.
Näin jälkikäteen ajateltuna minun piti tehdä tämä matka itseeni. Ennen kuin saavuit.
Päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti